Julkaistu: 21.5.2026
Teksti: Katriina Mikola
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Kuvat: Shutterstock

Lastenreuma on lapsuusiän yleisin pitkäaikainen reumasairaus. Se on kuitenkin harvinainen – harvinaisempi kuin aikuisena alkava reuma. Vielä harvinaisempi on lastenreumaan liittyvä silmän krooninen tulehdus eli uveiitti, joka todetaan Suomessa noin 20–25 prosentilla lastenreumaa sairastavista. Tämä lastenreuman vakava liitännäissairaus voi hoitamattomana vaarantaa jopa näkökyvyn. Se on usein oireeton, varsinkin sairauden alkuvaiheessa, mikä asettaa omat vaatimuksensa seurantaan ja voi joskus vaikuttaa myös hoitomyöntyvyyteen.

Hoito vaatii yhteistyötä

Suomessa lastenreumaa hoitavat lastenreumatologiaan erikoistuneet ja perehtyneet lastenlääkärit, ja sen hoito on keskitetty pääosin julkisen terveydenhuollon erikoissairaanhoidolle. Lastenreumatologinen hoitoyksikkö on kaikissa yliopistosairaaloissa ja isoimmissa keskussairaaloissa, mutta myös joissakin pienemmissä sairaaloissa on lastenreumatologi tai ainakin sairauteen perehtynyt lastenlääkäri tai konsultoiva lastenreumatologi.

Uveiitin diagnostiikkaan, seurantaan ja hoitoon tarvitaan aina silmälääkärin osaamista. Valtaosassa sairaaloista lapsipotilaita hoidetaan tavanomaisissa silmäyksiköissä ilman erillistä lastenyksikköä, mikä on luonnollista jo vähäisten potilasmäärienkin takia. Lapsuusiässä kroonisen sairauden hoitamisessa on kuitenkin paljon lapsen kasvuun ja esimerkiksi erilaiseen lääkemetaboliaan liittyviä seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon lapsipotilaan seurannassa ja lääkehoidossa – seikkoja, jotka sisältyvät olennaisena osana lastenlääkärin koulutukseen.

Nuori potilas tarvitsee tukea

Aivan oman ulottuvuutensa nuorten potilaiden kroonisen sairauden hoitoon tuo transitio eli hoitovastuun siirtyminen aikuispuolelle. Transitiota on myös hoitovastuun siirtyminen vanhemmalta nuorelle itselleen. Nuorta potilasta opetetaan vähitellen ottamaan vastuuta omasta sairaudestaan ja lääkehoidostaan. Ihmisen aivot kehittyvät jopa 25 ikävuoteen asti: viimeisenä kehittyvät etuotsalohkot, joilla on tärkeä rooli muun muassa impulsiivisuuden ja tunteiden hillinnässä. Nuoren keskeneräiset aivot janoavat nopeaa mielihyvää ja palkintoja, eikä nuori välttämättä ole aina ole kypsä ottamaan vastuuta oman sairautensa hoidosta ja seurannasta. Siirtymävaiheessa tarvitaankin vanhempien sekä terveydenhuollon tukea ja yhteistyötä.

Suosituksia ja selkeitä pelisääntöjä tarvitaan

Hoidettaessa lastenreumapotilaan uveiittia lastenreumatologin ja silmälääkärin toimiva yhteistyö on siis monestakin syystä ensiarvoisen tärkeää. Yhteistyön kehittämiseksi perustettiin vuonna 2025 lasten- ja aikuisreumatologien ja silmälääkäreiden yhteistyöryhmä. Ryhmän tarkoituksena on tuottaa hoito- ja seurantasuositus, joka julkaistaan esimerkiksi Suomen Lääkärilehdessä ja lähetetään lääkäriyhdistysten kautta mahdollisimman kattavasti suomalaisille reumatologeille sekä silmälääkäreille.

Lisäksi tavoitteena on kehittää ja antaa esimerkiksi yhteistyöstä ja työnjaosta suosituksia, joiden toivotaan muodostuvan sairaaloiden käytännöiksi. Selkeät konkreettiset pelisäännöt käytännön toimintaan – esimerkiksi konsultoimisesta ja klinikoiden välisestä informoinnista ja työnjaosta – ovat usein tarpeen. Transitiovaiheessa olevia potilaita varten työryhmä laatii yhdessä aikuisreumatologien kanssa ohjeistuksen.

Johtamani työryhmä on edennyt työssään hyvin, ja suositus on loppuhiontaa vaille valmis. Näillä näkymin se julkaistaan syksyllä 2026 ja esitellään laajemmin valtakunnallisessa Reumasairauksien koordinaatiokeskuksen kokouksessa marraskuussa 2026.

Potilaille suurin hyöty

Hoitokäytännöt vaihtelevat herkästi eri klinikoiden välillä, ja eroavuuksia on myös lasten- ja aikuislääkäreiden toimintatottumuksissa. Reumaklinikat ja silmäklinikat voivat sijaita samassa sairaalassa mutta fyysisesti etäällä toisistaan, mikä tuo yhteistyöhön omat haasteensa.

Uskon kuitenkin, että yhteistyöryhmämme toiminnan ja sen myötä tehostuneen verkostoitumisen ansiosta kynnys yhteydenpitoon reuma- ja silmälääkäreiden välillä on madaltunut. Selkeiden pelisääntöjen luominen auttaa hoitavien lääkäreiden ja koko hoitotiimin lisäksi ennen kaikkea potilaita, jotka saavat niistä suurimman hyödyn. Heidän sairautensa hoidon ja seurannan kehittäminen heijastuu lopulta myös potilaan arkeen, toimintakykyyn ja tulevaisuuteen. Hoidon kehittyminen mahdollistaa heille normaalin ja ikätason mukaisen toiminnan täysimittaisena yhteiskunnan jäsenenä pitkäaikaissairaudesta huolimatta.

Kiitän lämpimästi Sakari Alhopuron säätiötä saamastani apurahasta, joka on mahdollistanut tämän yhteistyöryhmän vetämiseen vaaditun ajankäytön.

 

 

Katriina Mikola, LT, on lastentautien erikoislääkäri ja lastenreumatologi, joka työskentelee HUSin Uudessa lastensairaalassa. Hän on luennoinut muun muassa lastenreumapotilaan transitiosta aikuispuolen potilaaksi. Mikola on lisännyt silmälääkäreiden tietoisuutta sekä lastenreumasta että nuoruuteen liittyvien erityispiirteiden vaikutuksesta pitkäaikaisen sairauden hoitoon ja seurantaan.