Julkaistu: 7.5.2026
Teksti: Sonia Sarfraz
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Pääkuva: Kuva luotu Bing Image Creator  -työkalulla

Juveniili idiopaattinen artriitti (JIA) eli lastenreuma tarkoittaa alle 16-vuotiaalla ilmenevää ja vähintään kuusi viikkoa kestävää niveltulehdusta, jonka syytä ei tunneta. Lastenreuma on yleisin lapsilla esiintyvä reumasairaus, jonka syntyyn vaikuttavat monet tekijät – muun muassa mikrobit. Hoitamattomana tuki- ja liikuntaelimistöä vaurioittava sairaus voi johtaa työkyvyttömyyteen jo varhain. Reumalääkkeet ovat parantaneet taudin ennustetta huomattavasti, mutta nivelmuutokset ja toiminnalliset rajoitteet ovat silti tavallisia.

Suoliston mikrobistolla yhteys lastenreumaan

Olemme aiemmin julkaistussa artikkelissa osoittaneet, että lastenreumaa sairastavien potilaiden suolistomikrobisto poikkeaa terveen lapsen mikrobistosta. Suoliston limakalvo on immuunijärjestelmän suurin, jatkuvasti aktiivinen elin, joka altistuu ruoka-aineille ja mikrobeille. Sitä voidaan perustellusti pitää tärkeänä autoimmuunisairauksien kehittymiseen vaikuttavana tekijänä. On esitetty, että bakteeripartikkelit voivat siirtyä suolistosta nivelkalvoon ja aiheuttaa tulehdusreaktion. Lapsilla on havaittu tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) olevan yhteydessä entesoartriittiin eli lastenreuman alatyyppiin, jossa on niveltulehduksen lisäksi jänteen kiinnittymiskohdan tulehdus (entesiitti) ja joka muistuttaa aikuisten selkärankareumaa (spondyloartriitti). 

Uusia biomarkkereita ja diagnostiikkamenetelmiä

Perinteisiä lastenreuman merkkiaineita eli biomarkkereita ovat reumatekijä (RF), tumavasta-aineet, C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja veriarvot, jotka ilmaisevat paikallisen tulehduksen sijaan systeemistä tulehdusta. Viime aikoina tutkittuja uusia merkkiaineita ovat muun muassa S100-proteiinit (esim. kalprotektiini, S100A8), matriksin metalloproteinaasit ja interleukiini-18. Ulosteen kalprotektiini viittaa suolistotulehdukseen IBD-lapsipotilailla, kun taas JIA-diagnoosivaiheessa todettu veren kalprotektiini korreloi taudin aktiivisuuden ja tulevan kehityksen kanssa. Uutena merkkiaineena tutkitaan myös solunulkoisia mikrorakkuloita eli vesikkeleitä, jotka toimivat immuunijärjestelmässä solunvälisinä viestinvälittäjinä.

Vaikuttavatko vesikkelit immuunivasteeseen?

Solunulkoiset vesikkelit (extracellular vesicles, EV) ovat lipidikaksoiskalvon peittämiä nanokokoisia kalvorakkuloita, joita vapautuu kaiken tyyppisistä soluista, myös bakteereista. Bakteerit pakkaavat solunulkoisiin vesikkeleihin erilaisia biomolekyylejä, kuten proteiineja, nukleiinihappoja ja aineenvaihduntatuotteita, ja sillä tavoin kommunikoivat toisten bakteerisolujen ja niiden ympäristön kanssa. Ihmisen suolistomikrobien erittämien solunulkoisten vesikkelien on havaittu toimivan viestinvälittäjinä suoliston mikrobiston ja muun elimistön välillä. Suoliston mikrobistosta peräisin olevat vesikkelit kykenevät läpäisemään suolen epiteelin ja pääsevät siten verenkiertoon ja vaikuttamaan eri puolilla kehoa oleviin kohdesoluihin. Näitä vesikkeleitä on tutkittu monien eri sairauksien, kuten syöpien sekä aineenvaihdunta- ja tulehdustautien, yhteydessä. Bakteeriperäiset solunulkoiset vesikkelit (bEV) voivat päätyä systeemiseen verenkiertoon ja vaikuttaa immuunivasteeseen.

Vastauksia haetaan multiomiikkaa hyödyntämällä 

Tutkimushypoteesimme on, että nivelvoiteen bakteeriperäiset vesikkelit ovat yksi mahdollinen lastenreuman kehittymiseen vaikuttava mekanismi. Tutkimusta varten kokoamme äskettäin JIA-diagnoosin saaneista potilaista tietoa huolellisen kliinisen seurannan ja erilaisten laboratoriotutkimusten avulla. Tutkimme nivelvoiteessa olevien bakteeripartikkelien vaikutusta nivelkalvon immuuniaktivaatioon ja niiden roolia taudin synnyssä. Jatkoseuranta antaa lisäksi mahdollisuuden arvioida näitä vaikutuksia pitkällä aikavälillä sekä niiden yhteyttä taudin etenemiseen ja hoitovasteeseen. 

Käytämme uutta tutkimuksellista lähestymistapaa, multiomiikkaa, joka yhdistää erilaisia biologian tutkimuksen ”omiikkoja”, kuten genomiikkaa (DNA), transkriptomiikkaa (RNA), proteomiikkaa (proteiinit) ja metabolomiikkaa (pienmolekyylit). Näin saamme kattavan kuvan nivelvoiteessa ja suolistossa olevien bakteeriperäisten vesikkelien biomolekyylikoostumuksesta.

Koneoppiminen avuksi

Eri omiikkojen tuottaman datan yhdistämiseksi käytämme koneoppimista eli menetelmää, jossa tietokoneet käyvät läpi isoja tietoaineistoja ja luovat niiden pohjalta sääntöjä ja malleja. Koneoppimisen avulla voimme tunnistaa bakteeriperäisten solunulkoisten vesikkelien biomarkkereita lapsireumapotilailla ja verrata saatuja tutkimustuloksia kliinisiin tietoihin. Yhdistämällä multiomiikkaa ja koneoppimista pyrimme löytämään avainmolekyylejä ja molekyylisignatuureja, jotka ohjaavat vesikkelien kohdentumista tiettyihin kudoksiin ja soluihin, kuten epiteelisoluihin ja makrofageihin. Nämä prosessit saattavat olla lastenreuman synnyn ja keston kannalta kriittisiä tekijöitä. 

Tutkimuksemme tulokset lisäävät tietämystä bakteeriperäisten solunulkoisten vesikkelien vuorovaikutuksesta epiteeliesteen, immuunisolujen ja laajemman tautiympäristön kanssa. Tieto auttaa meitä ymmärtämään paremmin lastenreuman syntyä ja kehitystä.

 

 

 

Sonia Sarfraz, FT, on lääketieteellisen mikrobiologian alaan kuuluvassa väitöskirjatyössään tutkinut bakteerien tarttumista potilaskohtaisiin implanttimateriaaleihin. Hän työskentelee tutkijatohtorina Oulun yliopiston kliinisen lääketieteen tutkimusyksikössä ja tutkii solunulkoisten vesikkelien (EV) roolia juveniilin idiopaattisen artriitin (JIA) synnyssä sekä suolistoperäisten bakteerien vesikkelien vaikutusta kolorektaalisyöpiin.