Julkaistu: 28.5.2026
Teksti: Viivi Saikkonen
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy

Miten päädyit taiteilijaksi?

Olen pienestä pitäen rakastanut piirtää ja valokuvata. Kuvataidelukiossa oivalsin, että taiteen tekeminen voisi olla myös ammatti. Inspiroiduin suuresti valokuvauksen opettajastani, joka kannusti ja tuki kiinnostustani pimiötyöskentelyyn.

Opiskelin valokuvausta Haagin Royal Academy of Artissa neljän vuoden ajan. Pääsin tekemään työharjoittelun taiteilija Hertta Kiiskin assistenttina, mikä mahdollisti osallistumiseni ensimmäisen julkiseen ryhmänäyttelyyni (Avantgarden, Turku, 2021). Valmistuttuani Haagista minut valittiin mukaan Generation 2023 -näyttelyyn Amos Rexin taidemuseoon, mikä poiki kutsun seuraavana vuonna Tallinnan Vaal Galleriaan. 

Minkälainen on suhteesi luontoon?

Olen lapsesta asti vanhempieni ja partioharrastuksen ansiosta viettänyt paljon aikaa luonnossa. Partion kautta olen tutustunut purjehtimiseen, minkä seurauksena saaristosta ja merestä on tullut minulle tärkeitä elementtejä. Vanhempieni kanssa olen viettänyt lapsuudessani paljon aikaa Turun Yliopiston Kevon tutkimusasemalla ja sen myötä pohjoisen luonnossa. Luonto merkitsee minulle hyvinvointia ja maadoittumista kaiken hektisyyden ja kaaoksen keskellä.

Ilmastonmuutos on ollut esillä mediassa jo vuosikymmeniä: kasvihuoneilmiöstä on alle kahdessakymmenessä vuodessa tullut ilmastokriisi. Vanhempieni Marjo Helanderin ja Kari Saikkosen yli kymmenen vuotta kestäneessä tutkimuksessa ilmastonmuutos on ollut tärkeä teema. Heidän takiaan kiinnostukseni ilmastonmuutoksen luonnolle aiheuttamiin muutoksiin – ja samalla huoli tulevasta – on ollut läsnä elämässäni aina. 

Millainen on säätiön rahoittama hankkeesi?

Alkuvuodesta 2023 biologivanhempani lähtivät tutkimusmatkalle Etelämantereelle. Sovimme, että he ottaisivat mukaansa kamerani ja kuvaisivat matkaltaan mahdollisimman paljon videomateriaalia. Isäni, joka on aina harrastanut kuvaamista, innostui ideasta. Äitini oli myös heti innoissaan ideoimassa, mitä he voisivat kuvata. Tuliaisina sain noin 150 tuntia videota, josta tuotan parhaillani minisarjaa.

Hanketta ovat rahoittaneet Sakari Alhopuron säätiö sekä vuoden 2025 kesällä että nyt uudella apurahalla 2026. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta rahoitti projektia kahdeksan kuukauden työskentelyapurahalla 2025–2026. Suuri kiitos molemmille tuesta ja projektin toteutuksen mahdollistamisesta.

Taide voi kyseenalaistaa vallitsevia rakenteita, välittää tietoa, herättää tunteita ja tuoda iloa elämään.

Mitä taide merkitsee sinulle?

Taiteilijana on vaikea kuvitella omaa elämää saatikka yhteiskuntaa ilman taidetta. Museoiden ja gallerioiden näyttelyt ovat vain osa sitä, mikä kaikki ympärillämme on taidetta. Jos taide poistettaisiin ympäristöstämme ja elämästämme kokonaan, elämä olisi aika kuivaa ja tylsää. Kulttuurileikkauksilla, yleisellä piittaamattomuudella kulttuuria ja taidetta kohtaan sekä ainaisella kapitalistisella priorisoinnilla on tehty jo paljon hallaa – niin kulttuurikentälle ja sen tekijöille kuin katukuvaan ja suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Taide antaa mahdollisuuden tarkastella maailmaamme ja yhteiskuntaa eri näkökulmista. Toisinaan se luo myös väylän paeta todellisuutta ja unelmoida toisenlaisesta todellisuudesta.

Taiteen kautta olen oppinut, miten merkityksellistä on tarkastella asioita rauhassa ja maltilla. Useinkaan tässä hetkessä ei näe sitä, millä on todella arvoa ja merkitystä. Siemenet itävät hitaasti, ja kukinnon näkee usein vasta, kun on jälleen valoisaa. Toisaalta myös toisin päin: välillä huomaa, mitä on menetetty vasta, kun se on poissa.

Mikä on ollut elämäsi upein taidekokemus?

Kun näin Ren Hangin teokset ensimmäistä kertaa Tukholman Fotografiskassa 2017, koin yhtä aikaa kaiken sen, mistä taiteessa on parhaimmillaan kyse. Taide voi kyseenalaistaa vallitsevia rakenteita, välittää tietoa, herättää tunteita ja tuoda iloa elämään. Inspiroiduin valokuvauksen ja taiteen mahdollisuuksista tavalla, jota en ollut ennen kokenut. Muutama päivä tai viikko sen jälkeen, kun olin vieraillut näyttelyssä, Ren Hang menehtyi. Tämä yhteensattuma syvensi kokemustani entisestään.

Tällaisia kokemuksia, ilman kuolemaa tosin, haluaisin kyetä itsekin tarjoamaan teosteni katselijoille tekemällä sitä, mitä osaan parhaiten: tuottamalla kuvallista materiaalia. Siten voin jakaa tietoa ja kokemuksia ja herättää kysymyksiä ja tunteita, olkoon se sitten videoinstallaatioiden tai tv-sarjan muodossa.

Maailma tarvitsee ajatuksia herättävää taidetta. Tämä blogisarja esittelee Sakari Alhopuron säätiön apurahan saaneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. Vuonna 2025 taiteen apurahat myönnettiin taiteeseen, joka käsittelee ilmastonmuutosta, ympäristökriisiä, suomalaisen luonnon tilaa tai luonnonsuojelua.