Julkaistu: 23.4.2026
Teksti: Polina Choni
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy

Miten päädyit taiteilijaksi?

En päättänyt ryhtyä taiteilijaksi tiettynä hetkenä. Se oli vähittäinen paluu siihen, mikä tuntui olennaiselta. Synnyin Kiovassa ja opiskelin muotoilua, ja työskentelin myöhemmin muodin ja elokuvan parissa. Nämä alat opettivat minulle muodon, tekstuurin ja rakenteen näkemistä. Ajan myötä tunsin kuitenkin tarpeen hidastaa ja siirtyä lähemmäs itse materiaalia.

Työskentely luonnonpigmenttien, käsinkudonnan, biomuovin ja löydettyjen esineiden kanssa muodostui minulle tavaksi käsitellä elettyä kokemusta – erityisesti sodan aikana. Toisto, taktiilisuus ja havainnointi muuttuivat selviytymisen välineiksi. Polkuni on ollut siirtymä kuvien tekemisestä materiaalin kuuntelemiseen, tuotannosta läsnäoloon.

Minkälainen on suhteesi luontoon?

Luonto toimii työskentelyssäni yhteistyökumppanina. Koen syvää yhteyttä Ukrainan arojen maisemiin ja ajatukseen ”maanalaisesta metsästä” – voimakkaista juuristoista ruohotasankojen alla, jotka pysyvät näkymättöminä mutta ovat elintärkeitä. Tämä mielikuva muokkaa ajatteluani muistista, selviytymisestä ja piilossa olevasta voimasta.

Työskentelen pääasiassa luonnonmateriaalien kanssa, en ainoastaan ekologisista syistä vaan siksi, että ne kantavat aikaa mukanaan. Lankojen värjääminen kasveilla tai juurien skannaaminen digitaalista animaatiota varten on dialogia – se on huomioimisen ja huolenpidon ele.

Millainen on säätiön rahoittama hankkeesi?

Säätiön tukema hanke, Underground Forest, on taiteellinen tutkimusaloite, joka käynnistyi vuonna 2025. Se keskittyy Ukrainan aroekosysteemeihin, erityisesti sodan vaurioittamiin alueisiin.
Hankkeessa yhdistyvät kenttätutkimus, kasvien 3D-skannaus, juuristojen digitaalinen visualisointi sekä meditatiivinen videoessee, joka kuvittelee dialogin näiden kasvien kanssa. Pohdin resilienssiä, ekologista muistia ja maisemaan liittyviä dekoloniaalisia näkökulmia tutkimalla sitä, mikä on pinnan alla.
Teoksen tavoitteena on yhdistää ympäristötietoisuus taiteelliseen kerrontaan. Ensimmäisen kerran teoksen voi kokea syksyllä 2026 osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa.

Mitä taide merkitsee sinulle?

Minulle taide on tila, jossa monimutkaisuus voi olla olemassa ilman yksinkertaistamista. Sodan aikana taide ei pakene todellisuutta vaan auttaa meitä kestämään sitä. Se luo tilan hidastaa ja säilyttää herkkyyden. Yksilöille taide voi olla suoja, yhteiskunnalle muistin ja mielikuvituksen tila – keino kuvitella tulevaisuuksia tuhon toisella puolen.

Taide on keino kuvitella tulevaisuuksia tuhon toisella puolen.

Millaiset taidekokemukset jäävät voimakkaimmin mieleesi?

Voimakkaimmat taidekokemukset ovat minulle moniaistisia. Kun tila, ääni, tekstuuri ja jopa tuoksu tuntuvat. Toivoisin, että jokainen voisi kokea taidetta hitaasti, ilman kiirettä. Että teoksen kanssa viipyisi riittävän kauan, jotta jokin hienovarainen voisi liikahtaa sisällä. Taide ei ole vain katsomista, vaan myös läsnäoloa.

Maailma tarvitsee ajatuksia herättävää taidetta. Tämä blogisarja esittelee Sakari Alhopuron säätiön apurahan saaneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. Vuonna 2025 taiteen apurahat myönnettiin taiteeseen, joka käsittelee ilmastonmuutosta, ympäristökriisiä, suomalaisen luonnon tilaa tai luonnonsuojelua.