Julkaistu: 29.1.2026
Teksti: Mayumi Niiranen-Hisatomi
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy

 

Miten päädyit taiteilijaksi?

Vaikea kysymys, koska tämä ammatti on sellainen, että sen alkua on vaikea määrittää. Se voi alkaa silloin, kun itse kokee olevansa taiteilija – siihen ei tarvita ulkopuolista todistusta eikä muiden mielipidettä. Oman taiteilijuuteni alkutaival sijoittuu vuoteen 2006, jolloin saavuin ensimmäistä kertaa Suomeen ja Jyväskylään residenssiin. Sittemmin polkuni kuljetti minut Kainuuseen, jossa olen asunut ja työskennellyt vuodesta 2010 alkaen. Kainuu ja sen luonto ovat auttaneet minua kasvamaan taiteilijaksi.

Minkälainen on suhteesi luontoon?

Kun olen väsynyt ja tarvitsen energiaa, käyn kävelyllä Kajaaninjoen varrella tai lähimetsässä keräämässä voimia. Samalla havainnoin esimerkiksi lehtiä ja veden pintaa. Kerään myös roskia, jotta voin tehdä edes jotakin luonnon hyväksi.

Lähimetsällä on ollut minulle erityinen merkitys niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen käsitellyt siellä elämäni vaikeita vaiheita. Tuntuu, etten pysyisi terveenä ilman lähimetsän läsnäoloa. Toivon, että tämä metsä säilyy terveenä myös tulevaisuudessa.

 

Millainen on säätiön rahoittama hankkeesi?

Tavoitteenani on tuoda esiin lähiympäristön maiseman kauneutta siirtämällä luonnon muotoja ja värejä kankaalle. Valitsin työskentelykohteekseni Pöllyvaaran lähimetsän, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kajaanin keskustasta. Projektini alkoi viime vuoden kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun lopussa, jolloin keräsin metsästä tanniinipitoisia lehtiä ja värisieniä.

Työhuoneellani valmistin keräämistäni materiaaleista teoksia mahdollisimman ekologisesti hyödyntämällä muun muassa ecoprint-tekniikkaa. Teosteni kautta haluan nostaa esiin lähiluonnon merkityksen ja sen suojelemisen tärkeyden.

Hankkeen lopputulokset esitellään tämän vuoden lokakuussa avautuvassa RakasKuitu-näyttelyssä Kajaanin taidemuseossa, jossa myös puhumme teoksistamme. Näyttelyn yhteydessä järjestetään lisäksi nuoria osallistava, Kainuun kuntiin jalkautuva työpajakiertue.

 

Kuva: Minna Hyvönen

Mikä on ollut elämäsi upein taidekokemus?

Ollessani noin 20-vuotias kävin sattumalta katsomassa Jean-François Millet’n näyttelyä tavaratalomaisessa rakennuksessa Japanissa. Nähtyäni ensimmäisen maalauksen heti sisäänkäynnin vieressä aika tuntui pysähtyvän. Kaikki ympärilläni muuttui mustaksi, ja vain hänen maalauksensa jäi näkyviin. Olin pitkän aikaa täysin lumoutuneena teoksen edessä – se on ollut elämäni upein taidekokemus.

Taide merkitsee minulle vapautta.