Julkaistu: 12.11.2026
Teksti: Jari Tamminen
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy

Miten ja miksi päädyit taiteilijaksi?

Olen tehnyt toimittajan työtä Voima-lehdessä vuodesta 2001 alkaen. Pian Voimassa aloitettuani päädyin ideoimaan ja kehittämään lehdessä julkaistavia vastamainoksia. Ne tarkastelevat parodian keinoin, miten arkinen mainonta vaikuttaa meihin ja mitä mainoksissa jätetään sanomatta ääneen. Pitkään mielsin vastamainokset lähinnä kokeelliseksi kuvajournalismiksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuvataiteen opettajat alkoivat käyttää niitä osana opetustaan ja vastamainoksia ruvettiin pyytämään taidenäyttelyihin, tulin siihen tulokseen, että ne voivat hyvin olla myös taidetta.

Sittemmin olen taidenäyttelyideni yhteydessä siirtänyt vastamainosteni teemoja, esitystapoja ja ajatuksia enemmän taiteen piiriin. Samalla olen yhdistellyt hyvin erilaisia kerronnan muotoja toisiinsa.

Minkälainen on suhteesi luontoon?

Olen elänyt koko elämäni kaupungissa. Olen kuitenkin lähes aina asunut lähellä merenrantaa, ja asuinalueellani on runsaasti metsiä. Nautin luonnon läheisyydestä, mutta uskon, että lähtökohtaisesti luonto pärjää vallan mainiosti ilman ihmisiä. Soisinkin ihmisten jättävän luonnon mahdollisimman pitkälti rauhaan.

Toisaalta painin myös sen kysymyksen kanssa, mitä ylipäätään tarkoitamme termillä luonto. Ihminen on muiden eläinlajien rinnalla määritelmällisesti osa luontoa, mutta olemme valinneet luonnossa itsellemme roolin, joka rinnastuu lähinnä syöpäkasvaimeen ihmiskehossa. Työlläni pyrin edistämään ajatusta siitä, että meidän tulisi oppia olemaan vähemmän kovakouraisia (muuta) luontoa kohtaan – hyötyisimme tästä itsekin suuresti.

Millainen on säätiön rahoittama hankkeesi?

Järjestän keväällä 2027 Mikkelin taidemuseossa Häiriköt-päämajakaupunki-näyttelyn, jossa käsittelen vastamainosten ja suuren installaation avulla luontosuhdettamme. Esitän huomioita siitä, mitä seuraa, kun hoidamme metsiä moottorisahalla ja metsän eläimiä kiväärillä. Mitä tämä hoivan tapa kertoo meistä? Entä miltä meret näyttävät, jos jatkamme niiden täyttämistä muovilla? Näyttelyn yhteydessä järjestän myös vastamainostyöpajoja läheisten koulujen ja lukion oppilaille.

Muutamme käytöstämme harvoin pelkän tiedon kannustamina – muutokseen tarvitaan myös tunteita, joita taide voi herättää.

Miksi taidetta tarvitaan?

Tieteellisen tutkimuksen ansiosta tiedämme kyllä toimintaamme liittyvät ongelmat. Emme kuitenkaan osaa muuttaa käytöstämme yksin tiedon kannustamina. Muutos edellyttää tiedon rinnalle tunnetta, ja taiteella pystymme puhuttelemaan toisiamme tavalla, joka vaikuttaa tunteiden tasolla. Tunne yhdistettynä tietoon auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja yhteiskuntaamme paremmin.

Minkälaisia ajatuksia ja tunteita toivot taiteesi herättävän?

Käsittelemäni aiheet ovat äärimmäisen arkisia, mutta teoksissani esitän kipeitä huomioita siitä, minkä suuri yleisö kokee normaaliksi. Normaalin haastaminen herättää aina vastustusta,ja osa yleisöstä voi häiriintyäkin esitetyistä huomioista. Luonnollisesti toivon voimakkaiden tunteiden myös johtavan siihen, että yleisö pohtii omia valintojaan uudella tavalla ja kenties jopa muuttaa tapaansa toimia.

Maailma tarvitsee ajatuksia herättävää taidetta. Tämä blogisarja esittelee Sakari Alhopuron säätiön apurahan saaneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. Vuonna 2026 taiteen apurahat myönnettiin taiteeseen, joka käsittelee ilmastonmuutosta, ympäristökriisiä, suomalaisen luonnon tilaa tai luonnonsuojelua.