Taiteen takana: Eemil Tähtinen
Näyttelijä, muusikko ja teatterintekijä Eemil Tähtinen kokee surua siitä, kuinka brutaalisti luontoa on kohdeltu ja kuinka kauaksi siitä on erkaannuttu. Tähtisen tuottama lastenteatteriesitys Ötökkä – Uhan alla! haluaa saada lapset oivaltamaan luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja tärkeyden.Julkaistu: 11.6.2026
Teksti: Eemil Tähtinen
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Miten päädyit taiteilijaksi?
Innostuin näyttelemisestä jo lukiossa, ja lukion jälkeen aloin tunnustella myös laulamista ja laulujen kirjoittamista. Omien kappaleiden kirjoittaminen tunteista, maailmasta ja ihmissuhteista syvensi tapaani hahmottaa maailmaa, ja se tuntui merkitykselliseltä tavalta vaikuttaa.
Polkuni taiteilijana on ollut monipuolinen ja rikas: olen päässyt esiintymään niin näyttelijänä, esitystaiteilijana kuin muusikkonakin. Viime vuosina olen keskittynyt luomaan saavutettavia esityksiä, mikä on kirvoittanut innostukseni lastenteatterin tekemiseen.
Matkallani on ollut vahvoja kouluhaaveita sekä unelmia artistina ja näyttelijänä menestymisestä. Unelmoiminen, ja sittemmin unelmista luopuminen, on tuntunut tärkeältä prosessilta. Olen kiitollinen, että olen löytänyt itselleni oman pehmeän tapani lähestyä taiteen tekemistä.
Minkälainen on suhteesi luontoon?
Luontosuhteeni on mielestäni vasta rakentumassa. Viime vuosina olen opetellut käymään sienessä ystävieni kanssa ja viettämään aikaa metsässä tositarkoituksella. Ystäviltä olen oppinut paljon luonnonsuojelun tärkeydestä ja siitä, miten sen eteen voi toimia konkreettisesti. Luonto merkitsee minulle paikkaa, jossa voi olla niin pienempi kuin suurempikin versio itsestään. Voi olla hiljaa yhdessä luonnon kanssa tai olla monipuolinen ja hassutteleva.
Kannan mukanani paljon surua luonnon tilanteesta. Siitä, kuinka brutaalisti ja ankarasti olemme luontoa kohdelleet ja kuinka olemme siitä erkaantuneet. Koen, että minulle aktiivinen sureminen olisi tärkeää, jotta ymmärtäisin kehollisesti paremmin, mistä todella on kyse, eli kuinka luonnottomassa tilassa valtaosa luonnostamme on. Tuntuu, että sen äärelle todella pitää asettua ja ottaa sille aikaa – kaivautua syvemmälle ja opiskella.

Millainen on säätiön rahoittama hankkeesi?
Sain Sakari Alhopuron säätiöltä apurahan hyönteisaiheisen Ötökkä – Uhan alla! -lastenteatteriesityksen tekemiseen pääkaupunkiseudun päiväkoti-ikäisille. Kiertue sijoittui keväälle 2026, ja toteutin yhteensä 12 esitystä eri päiväkodeille heidän lähimetsissään.
Ötökkä – Uhan alla! kertoo Larista, lentotaitonsa menettäneestä ötökästä, joka koettaa yhdessä lasten kanssa saada lentorohkeutensa takaisin. Esitys pyrkii taideympäristökasvatuksen kautta kertomaan lapsille hyönteisten merkityksestä ja tehtävistä sekä niitä uhkaavasta lajikadosta yhteisen leikin ja laulun keinoin. Teemoja ovat rohkeus ja luonnon monimuotoisuus. Muusikko Otto Porkkala on esityksessä mukana toisena esiintyjänä
Mitä taide sinulle merkitsee?
Rakastan vuorovaikutusta esiintyessäni – hengitän sitä ja saan siitä merkityksellisyyttä ja lujaa uskoa, jota on hankala sanoittaa. Esiintyessäni tunnen olevani huomattavasti enemmän läsnä ja kiinnostunut elämästä, valmis kohtaamaan ihmisiä ja haasteita. Esiintyminen vapauttaa arkielämän mielenpaikoista huolettomampaan tilaan.
Taiteen merkitys ihmisille on varmaan aina ollut yksi perustavanlaatuisimmista keinoista rakastaa ja rakastua elämään. Se on myös keino käsitellä erilaisia henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia haasteita ja iloja! Ajattelen, että taide on eräänlainen liitoksellisuuden keskittymä, joka yhdistää aikaa, paikkaa, materiaa ja olentoja ainutkertaiseksi ulottuvuudeksi, jonka sisällä tai reunamilla on mahdollista vaikuttaa niin omaan kuin kanssaihmisten ajatteluun ja hyvinvointiin sekä toimia peilinä ja yhteydenluojana usein pirstaleiselle kokemukselle elämästä.
Taiteen merkitys ihmisille on varmaan aina ollut yksi perustavanlaatuisimmista keinoista rakastaa ja rakastua elämään.
Mikä on ollut elämäsi upein taidekokemus?
Pysäyttävin taidekokemukseni on ollut elokuvan Interstellar näkeminen ensimmäistä kertaa. Se juurrutti minut penkkiin ymmärtämään jotain maailmasta, sen lainalaisuuksista, hauraudesta ja äärettömyydestä. Se ohjaa tekemistäni ja olemassaoloani edelleen. Jäin esityksen jälkeen istumaan elokuvateatterin penkkiin 20 minuutiksi tahtomatta palata ulkomaailmaan, sillä tunsin, että en poistuessani palaisi enää takaisin samaan maailmaan.
Maailma tarvitsee ajatuksia herättävää taidetta. Tämä blogisarja esittelee Sakari Alhopuron säätiön apurahan saaneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. Vuonna 2025 taiteen apurahat myönnettiin taiteeseen, joka käsittelee ilmastonmuutosta, ympäristökriisiä, suomalaisen luonnon tilaa tai luonnonsuojelua.

