Julkaistu: 4.6.2026
Teksti: Francisco Acosta
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Kuvat: Shutterstock

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan Suomen aikuisväestöstä noin 60 prosenttia on ylipainoisia tai lihavia. Suomen diabetesliitto puolestaan arvioi, että joka kymmenes suomalainen sairastaa diabetesta. On siis välttämätöntä löytää uusia hoitostrategioita, joilla voidaan vähentää lihavuutta ja ehkäistä tyypin 2 diabetesta jo ennen kuin aineenvaihdunta häiriintyy.

Hoitokeinot monipuolistuneet

Elintapamuutokset, ruokavalio ja liikunta ovat pitkään olleet sekä lihavuuden että sydän- ja aineenvaihduntasairauksien hoidon perusta. Laajoissa tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi, että näiden keinojen pitkäkestoinen vaikuttavuus on rajallista: alkuonnistumisen jälkeen uusista elintavoista kiinni pitäminen on monille vaikeaa, ja paino nousee helposti entisiin lukemiin.

Nyt keskeisiksi hoitovaihtoehdoiksi ovat nousseet lääkehoidot ja lihavuusleikkaukset. Lääkealan yritykset, kuten Novo Nordisk ja Eli Lilly and Company, ovat kehittäneet tehokkaita lihavuuslääkkeitä (esimerkiksi semaglutidi), jotka alentavat painoa merkittävästi mutta edellyttävät jatkuvaa käyttöä. Toistaiseksi tehokkain pitkäkestoinen hoitokeino on lihavuusleikkaus, mutta se on invasiivinen toimenpide, ja kirurgiaan liittyy aina riskejä ja rajoitteita.

Lääkehoitojen ja lihavuusleikkausten keskeiset vaikutukset perustuvat ruokahalun hillitsemiseen. Energiankulutusta lisääviä hoitokeinoja on puolestaan tutkittu vähemmän, ja ne ovatkin tärkeä lisätutkimuksen kohde tulevaisuudessa.

Ruskea rasva kuluttaa kaloreita

Ruskealla rasvalla tarkoitetaan lämmön tuottamiseen erikoistunutta rasvakudosta, jolla on ainutlaatuinen kyky muuttaa energiaa lämmöksi eli kuluttaa kaloreita ja samalla polttaa glukoosia ja lipidejä. Ihmisen kokonaispainosta hyvin pieni osa on ruskeaa rasvaa. Yhä enemmän on kuitenkin näyttöä siitä, että ruskea rasva vaikuttaa merkittävällä tavalla aineenvaihduntaan ja erityisesti hormonien eritykseen.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tyypin 2 diabeteksen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, kohonneen verenpaineen sekä sydän- ja verisuonitautien riski on pienempi niillä henkilöillä, joilla on havaittavia määriä ruskeaa rasvaa kehossaan, verrattuna niihin, joilta ruskeaa rasvaa ei löydy. Näiden tutkimustulosten perusteella ruskean rasvan aktivointi olisi kiinnostava hoitostrategia aineenvaihduntaan liittyvän terveyden edistämisessä.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Toistaiseksi useimmat pyrkimykset vauhdittaa ruskean rasvan vaikutusta aineenvaihduntaan – esimerkiksi ravitsemukselliset tai lääkkeelliset strategiat – ovat osoittautuneet teholtaan rajallisiksi tai niihin on liittynyt ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Säännöllinen kylmäaltistus on ainoa interventio, jonka on johdonmukaisesti osoitettu lisäävän ruskean rasvan aktiivisuutta ja parantavan insuliiniherkkyyttä ja/tai glukoosinsietoa ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Kylmäaltistuksen laajempaa käyttöä kuitenkin rajoittaa sen heikko siedettävyys, sillä kylmähoito koetaan usein epämukavaksi.

Olemassa oleviin hoitokeinoihin liittyvät rajoitteet korostavat tarvetta lisätä tietoa ruskean rasvan biologiasta ja siihen liittyvistä mekanismeista, jotta olisi mahdollista kehittää entistä tehokkaampia hoitostrategioita. Erityisen tärkeää on saada enemmän tietoa ruskean rasvan aktiivisuutta säätelevistä solu- ja molekyylitason mekanismeista sekä selvittää, miten niiden vaikutukset eroavat toisistaan henkilöillä, joilla on kehossaan erilainen määrä aktiivista ruskeaa rasvaa.

Ruskean rasvan aktivoinnista uusi hoitokeino?

Tutkimusryhmämme (Human Brown Fat Research Group Turku) hakee vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät ruskean rasvan aktivointiin ja sitä sääteleviin biologisiin prosesseihin. Vastauksia etsitään spatiaalisen transkriptomiikan sekä sitä täydentävien in vitro- ja in vivo -tutkimusten avulla. 

Tavoitteenamme on verrata toisiinsa potilaita, joiden ruskea rasvakudos on aineenvaihdunnallisesti aktiivista, ja potilaita, joilla se on epäaktiivista. Pyrimme kuvaamaan kattavasti näiden potilasryhmien ruskean rasvan solujen koostumusta, solunosien järjestäytymistä, solujenvälistä viestintää ja ruskean rasvan aineenvaihdunnallisesti tärkeimpiä reittejä. 

Tällä kokonaisvaltaisella tutkimusotteella pyrimme luomaan ruskeaa rasvaa käsittelevän yksityiskohtaisen kartaston, jonka avulla pystymme tunnistamaan aineenvaihdunnan vahvistamiseen liittyviä solupopulaatioita ja ehdokasgeenejä. 

 

Francisco M. Acosta, FT, dosentti, työskentelee akatemiatutkijana Turun yliopiston ja TYKSin alaisessa Turun PET-keskuksessa ja on InFLAMES-tutkimusryhmän jäsen. Acostan tutkimus selvittää ruskean rasvan potentiaalia aineenvaihduntasairauksien hoidossa. Hän tutkii ruskean rasvan aktivointia sääteleviä solu- ja molekyylitason mekanismeja terveillä henkilöillä ja henkilöillä, joilla on aineenvaihduntasairaus. Lisäksi hän tutkii immuunijärjestelmän ja ruskean rasvan välistä vuorovaikutusta tavoitteenaan löytää uusia keinoja lihavuuden ja aineenvaihduntasairauksien hoitoon.

Lisätietoja: hbat.utu.fi