Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala: Saaristomeren tilan korjaamiseksi tarvitaan lisää yhteistyötä
Ministeri ja entinen huipputason kilpapurjehtija Sari Multala on viettänyt kaikki kesänsä merellä ja todistanut Saaristomeren tilassa tapahtuneita muutoksia omin silmin. Multalan mukaan Itämeren hyvinvoinnin eteen tehty työ on tuottanut tulosta, mutta erityisesti Saaristomeren tilan parantamiseksi tarvitaan vielä lisää pitkäjänteistä yhteistyötä.Julkaistu: 18.3.2026
Teksti: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Pääkuva: Henri Korpi
Itämerta ja maailman kauneimmaksi saaristoksi kuvailtua Saaristomerta kuormitettiin surutta vuosikymmenten ajan, minkä seurauksena meri alkoi 1970-luvulla näkyvästi rehevöityä. Meren kannalta haitallinen kehitys oli kuitenkin alkanut huomattavasti aiemmin teollistumisen ja maanviljelyn seurauksena, ja epäsuotuisaa kehitystä vauhditti 1980-luvulla alkanut kalankasvatus.
– Viimeisten 20 vuoden aikana Itämeren tila on pysynyt aika lailla vakaana, kun mereen valuvien jätevesien ja ravinteiden määrä on vähentynyt. Suojelutoimilla on saavutettu paikallisia edistysaskeleita, ja nähtävissä on pieniä toivon pilkahduksia. Kokonaiskuva meren tilasta ei kuitenkaan ole hyvä, ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala sanoo.
– Saaristomeri on edelleen rehevöitynyt, ja rehevöityminen on vakava uhka meriluonnon monimuotoisuudelle. Jo tehtyjen toimien vaikutukset näkyvät valitettavan hitaasti. Meren tila sai heiketä kaikessa rauhassa vuosikymmenien ajan, joten on selvää, että tilanteen korjaantuminenkin ottaa aikansa, ministeri lisää.
Multala on tyytyväinen siihen, että ymmärrys meren tilasta on viime vuosina lisääntynyt ja että ihmiset ovat motivoituneita toimimaan meren hyväksi.
– Tilanne on nyt monin tavoin parempi kuin 1980- tai 1990-luvulla, jolloin ei vielä oikein ymmärretty, mistä kaikki johtuu. Tuolloin esimerkiksi jätevedet kipattiin suoraan mereen – ei ollut riittävästi tietoa eikä lainsäädäntöä. Monessa asiassa on menty eteenpäin, vaikka tekemistä vielä riittääkin, jotta Saaristomeri saataisiin pois niin sanotulta hot spot -listalta.
Maatalous yhä suurin kuormittaja
Itämeren suojelukomission (HELCOM) laatimaan hot spot -ohjelmaan oli alun perin listattu 162 kohdetta, joilla sijaitsi merta pahoin kuormittavia teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden päästölähteitä. Vuoteen 2020 mennessä suurin osa kuormituksen kohteista oli onnistuttu puhdistamaan, mutta Saaristomeri löytyy yhä listalta.
– Suurimpana ongelmana on se, että Saaristomereen valuu pelloilta edelleen liikaa ravinteita. Tilannetta pyritään korjaamaan muun muassa maatalouden vesiensuojelun tiekartalla, joka julkaistiin osana valtioneuvoston Saaristomeri-ohjelmaa vuonna 2021, Multala kertoo.
Tiekarttaan on listattu erilaisia toimenpiteitä, joita testataan erityisesti Aurajoen, Paimionjoen ja Kemiönsaaren pilottialueilla. Tavoitteena on saada Saaristomeri pois hot spot -listalta vuonna 2027.
Testatuista toimenpiteistä Multala nostaa esille muun muassa KIPSI-hankkeen, jossa fosforivalumia on onnistuttu vähentämään pellolle levitettävän kipsin avulla. Kipsikäsittelyä rahoitetaan tällä hetkellä ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta.
– Kipsin levityksellä on saatu aikaan hyviä tuloksia, mutta menetelmä ei valitettavasti sovi kaikille pelloille. Kun kipsi ei sovellu, voidaan pelloille levittää maanparannuskuituja tai rakennekalkkia fosforikuorman vähentämiseksi.
– Koska maanparannuskuiduilla ja rakennekalkilla on satoa lisääviä vaikutuksia, niille ei EU-lainsäädännön vuoksi sovellu samanlainen täysimääräinen korvaus kuin kipsille, Multala lisää.
Hyviä tuloksia on saatu myös vesistöjen reunoille jätettävillä suojavyöhykkeillä, joiden monivuotinen kasvillisuus sitoo sekä maa-ainesta että ravinteita ja vähentää näin niiden päätymistä mereen.
– Viljelijät eivät halua ravinteiden valuvan mereen vaan pysyvän siellä, missä niitä tarvitaan eli pelloilla. He ovatkin lähteneet myös itse etsimään ratkaisuja aktiivisesti ja tekemään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Tätä työtä me tuemme Saaristomeri-ohjelman toimenpiteillä ja rahoituksella.
On tärkeää, että kaikki merta tavalla tai toisella käyttävät tekevät oman osansa Saaristomeren pelastamiseksi.
Tulosperusteista tukea
Multala toivoo, että kotimaisten kierrätyslannoitteiden käyttöä ja tuotantoa lisättäisiin. Omavarainen lannoitetuotanto on hyvä asia myös ruuantuotannon huoltovarmuuden näkökulmasta.
Ministerin mukaan ympäristöä tukevien toimintatapojen edistämiseksi tarvitaan ainakin alkuvaiheessa myös taloudellista tukea ja erilaisia rahoitusmalleja.
– Viime vuonna myönsimme esimerkiksi noin kuusi miljoonaa euroa hankkeelle, jolla edistetään kierrätysravinteiden tuottamista. Kierrätysravinteiden käyttöä lisäämällä voidaan vähentää vesistöjen ravinnekuormaa merkittävästi, Multala sanoo.
Tänä vuonna pilotoidaan myös uudentyyppistä tulosperustaista tukea maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseksi. Pilottihankkeessa avustusta ei myönnetä esimerkiksi pinta-alan mukaan vaan mitattavissa olevien tulosten perusteella.
– Tulosperusteinen avustus on suunnattu Saaristomeren valuma-alueen viljelijöille, ja avustusta voi hakea pelloille, joiden fosforiluku on korkea. Tukea maksetaan saavutetusta fosforiluvun alenemisesta, Multala kertoo.
Fosforitasot mitataan maanäytteistä hankkeen alussa ja lopussa, jotta tulokset voidaan todentaa luotettavasti. Mittausten avulla tuki pyritään kohdentamaan mahdollisimman vaikuttavasti.
– Vuonna 2026 pilotoidaan uudentyyppistä tulosperustaista tukea maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseksi, kertoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.
Sisua ja malttia tarvitaan
Multalan mukaan Saaristomeren tilan kehitys on mahdollista kääntää oikeaan suuntaan, jos yhteistyötä meren tilan parantamiseksi jatketaan määrätietoisesti.
– Tilanteen korjaamiseksi on tehty jo paljon, mutta hyväksi havaittuja toimia pitää edistää edelleen. Tarvitaan sekä sisua että malttia odottaa näkyviä tuloksia.
Päättäjillä on ministerin mielestä hyvä tilannekuva myös ilmastonmuutoksen tuomista lisähaasteista.
– Muun muassa Syke tekee jatkuvaa seurantatutkimusta meren tilasta – ilmastonmuutoksen vaikutukset tekevät tavoitteiden saavuttamista yhä vaikeampaa ja hidastavat meren tilan parantumista, Multala toteaa.
Myös Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen pitkät aikasarjat auttavat ymmärtämään meren tilassa tapahtuvia muutoksia.
– Tarvitsemme tutkimustietoa toimenpiteiden suunnitteluun ja niiden vaikuttavuuden arviointiin. Päättäjillä pitää olla uusin tieto käytössään, Multala painottaa.
Intohimoinen purjehtija ja kaikki kesänsä merellä viettävä ministeri toivoo, että jokainen merellä liikkuja sitoutuisi ainutlaatuisen Saaristomeren pelastamiseen.
– On tärkeää, että myös kaikki ne, jotka merta tavalla tai toisella käyttävät, tekevät oman osansa, ministeri Multala vetoaa.