Saaristomeren pelastaminen vaatii lainsäädäntöä, keppiä ja porkkanoita

Saaristomeri on yksi Suomen upeimmista luontokohteista – mutta kuinka pitkään? Fosforin rehevöittämässä meressä vellovat sinilevälautat uhkaavat tuhota ainutlaatuisen merialueen luonto- ja virkistysarvot sekä saariston elinkeinot. Nykyisen kehityksen kääntämiseksi tarvitaan välittömiä, velvoittavia ja tehokkaita toimenpiteitä.

Julkaistu 19.10.2022
Teksti: Leena Hulsi
Kuva: Jaakko Ruola ja Soile Virtanen

 

Tutkijat ovat varoitelleet Saaristomeren tilanteesta jo vuosia, mutta viime kesän jälkeen meren hälyttävä tilanne ei liene enää epäselvä kenellekään. Viimeistään nyt on aika ryhtyä ripeästi sanoista tekoihin, jotka kääntävät nykyisen kehityksen ja antavat merelle mahdollisuuden toipua.

– Tilanne on vakava, joten aikaa ei riitä hukattavaksi. Nyt tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä ainutlaatuisen Saaristomeren pelastamiseksi, sanovat professori Kalervo Väänänen ja saaristoluontokuvaaja Jaakko Ruola, jotka vastaanottivat Sakari Alhopuron säätiön myöntämän Sakari Alhopuro -palkinnon lokakuussa.   

Palkinto myönnettiin tunnustuksena ansiokkaasta työstä, jota Ruola ja Väänänen ovat tehneet Saaristomeren hyväksi. Miehillä on erilaiset taustat ja erilainen suhde Saaristomereen, mutta heidän tavoitteensa on yhteinen: Saaristomeri pitää pelastaa.

– Olen kotoisin Järvi-Suomesta, ja suhteeni Saaristomereen on ammatillinen. Suhtaudun Saaristomereen luontokohteena, joka on ilmeisessä vaarassa ja joka pitäisi kaikkien eduksi saada nopeasti parempaan kuntoon, kertoo Turun yliopiston rehtorina vuosina 2012–2019 toiminut Väänänen.

Jaakko Ruola puolestaan on liikkunut Saaristomerellä koko ikänsä ja nähnyt pitkän aikavälin muutokset omin silmin. Hänen vahva tunnesiteensä mereen ja huoli sen tulevaisuudesta olivat Saaristomeren suojeluoperaation liikkeelle paneva voima.

– Olen valokuvannut Saaristomerta vuodesta 2005 alkaen. Luontokuvillani olen pyrkinyt herättämään halun suojella, mutta lopulta havahduin siihen, että se ei vielä riitä – oli tehtävä jotakin enemmän, kertoo Ruola, jonka upeat saaristokuvat on koottu myös kirjaksi.

 

Sinilevää Saaristomerellä.

 

Ongelmat tiedetään, nyt tarvitaan ratkaisuja

Ruolan ja Väänäsen yhteistyö käynnistyi vuonna 2016, jolloin Ruola omien sanojensa mukaan pyysi rehtori Väänästä ottamaan kopin Saaristomeren tilasta. Väänänen tarttui haasteeseen.

– Seilin saaressa sijaitsevan Saaristomeren tutkimuslaitoksen ansiosta Turun yliopistossa on paljon alan osaamista. Perehdyttyäni aiheeseen tarkemmin, huomasin, että meillä oli paljon tärkeää tutkimustietoa meren tilasta ja arvioita sen tulevaisuudesta mutta hyvin vähän sellaista tutkimusta, joka keskittyy ongelmien korjaamiseen. Olimme Ruolan kanssa molemmat yhtä mieltä siitä, että painopistettä oli syytä muuttaa ratkaisukeskeisemmäksi, Väänänen kertoo.

 

Kalervo Väänänen ja sitaatti: "Meillä oli paljon tärkeää tutkimustietoa meren tilasta ja arvioita sen tulevaisuudesta mutta hyvin vähän sellaista tutkimusta, joka keskittyy ongelmien korjaamiseen."

Jo pitkään on tiedetty, että mereen päätyy liikaa ravinteita – erityisesti fosforia. Saaristomeri voi paljon heikommin kuin Suomenlahti ja Itämeri, joiden tilanne on parantunut tuntuvasti sen jälkeen, kun Pietarin jätevedenpuhdistus saatiin kuntoon ja lannoitetehtaiden päästöt kuriin Venäjällä ja Puolassa.

– Suomenlahteen päätyvien ravinteiden määrä on vähentynyt jopa 70 prosenttia, ja Itämereen kohdistuva kuorma on pienentynyt noin 25 prosenttia. Sen sijaan Saaristomereen on valunut pelloilta ravinteita 50 vuotta lähes samaan tahtiin – meren tilanne on kriittinen. Päätimme, että näin ei voi jatkua, Ruola sanoo.

Saaristomeren pelastamiseksi Väänänen ryhtyi yhdessä monilukuisen asiantuntijajoukon kanssa laatimaan toimenpideohjelmaa, joka takaisi merelle puhtaamman tulevaisuuden. Väänäsen toimenpide-ehdotukset on koottu vuonna 2020 ilmestyneeseen Saaristomeren siniseen kirjaan.    

 

Suomesta ravinteiden kiertotalouden mallimaa

Väänäsen mukaan Saaristomeren tilanteen parantaminen on teoriassa yksinkertaista: mereen valuvien ravinteiden määrää pitää vähentää ja mereen jo kertynyttä kuormaa poistaa.

­– Teollisuuden ja laivaliikenteen fosfori- ja typpipäästöt ovat vähentyneet lähes olemattomiin, mutta maatalouden päästöt ovat yhä ongelmallisia. Ylivoimaisesti suurin ravinnekuormitus tulee maanviljelystä, joten ratkaisuja on etsittävä sieltä, Väänänen sanoo.

Hän ei kuitenkaan halua syyllistää maanviljelijöitä, joilla on haasteita muutenkin. 

– Kotimaisen ruuantuotannon omavaraisuus on äärimmäisen tärkeää, joten maatalouden toimintaedellytykset on turvattava. Meidän on kuitenkin kyettävä kehittämään alaa siten, että se tukee ympäristön hyvinvointia kuormittamisen sijaan.

Väänäsen mukaan valumien määrää voidaan vähentää muun muassa lannoitteiden käyttöä optimoimalla ja uudistamalla suojavyöhykkeitä koskeva lainsäädäntö.

­– Lisäksi voisimme hyödyntää eläinten lantaa prosessoimalla sitä helppokäyttöisempään muotoon. Kierrätyslannoitteiden kehittäminen on erittäin tehokas ja suositeltava keino Saaristomeren tilan kohentamiseksi. Kierrätyslannoitteista on mahdollista kehittää kannattavaa liiketoimintaa, jossa Suomi voisi olla edelläkävijä. Parhaassa tapauksessa tästä voisi syntyä meille uusi vientituote, Väänänen visioi.

Uutta teknologiaa pitäisi kehittää myös mereen päätyneen ravinnnekuorman poistamiseksi.

– Viime kesänä Saaristomerellä oli poikkeuksellisen runsaasti sinilevää. Jos levämassoja olisi kyetty nostamaan merestä, olisi niiden mukana poistunut myös runsaasti ravinteita. Tähän soveltuvaa teknologiaa pitäisi nyt ryhtyä kehittämään Suomessakin. Innovatiivisille osaajille pitää saada riittävästi rahoitusta, jotta yritystoiminta saataisiin ripeästi käyntiin.

Myös hoitokalastuksen lisääminen ja metaania tuottavan järviruo’on poistaminen merestä vähentäisivät ravinnekuormitusta tehokkaasti. Talteen kerättävää järviruokoa voitaisiin hyödyntää Väänäsen mukaan biopolttoaineena.

 

Valtiolla keskeinen rooli

Meren rehevöityminen alkoi 1940-luvulla kaupungistumisen ja mineraalilannoitteita hyödyntävän tehomaatalouden seurauksena. Talouskasvun ja lisääntyvän hyvinvoinnin maksumieheksi joutuivat muun muassa Saaristomeri ja sen runsaslajinen luonto. 

– Ongelmat on alun perin yhdessä aiheutettu, joten yhdessä ne pitää myös ratkaista, Väänänen tiivistää.

Molemmat miehet peräänkuuluttavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on ainoa keino saavuttaa vaikuttavia tuloksia riittävän nopeasti – meri ei voi enää odottaa.  

Jaakko Ruola ja sitaatti: "Luontokuvillani olen pyrkinyt herättämään halun suojella, mutta lopulta havahduin siihen, että se ei vielä riitä – oli tehtävä jotakin enemmän."

– Yhtenä suurena ongelmana on puutteellinen lainsäädäntö. Suomen hallitus on päättänyt, että tehtaat tai kunnat eivät saa laskea jätevesiään vesistöihin, mutta maatalouden ravinnekuormat saavat valua laillisesti jokia pitkin mereen. Tähän pitää saada pikaisesti muutos maanviljelijöitä syyllistämättä, Ruola sanoo.

Lisäksi valtiolta tarvitaan rahoitusta suojelutoimiin ja tukea meren toipumista edistävän liiketoiminnan käynnistämiseen. Hallituksen tehtävänä on katsoa koko Suomen etua – niin Saaristomeren kuin viljelijöidenkin – ja varmistaa, että asiat alkavat kehittyä oikeaan suuntaan.

– Jos asiat organisoidaan oikein, meri alkaa vähitellen puhdistua. Terveellä Saaristomerellä olisi meille paljon tarjottavaa myös taloudellisesti. Merellisen luontomatkailun kestävä kehittäminen tarjoaisi lukemattomia mahdollisuuksia Suomen matkailulle ja erityisesti paikallisille yrittäjille. Menetämme paljon, jos annamme Saaristomeren tuhoutua, Väänänen sanoo.

 

 

Lue lisää