Poxvirus piinasi ravihevosia – miten ehkäistä tulevia epidemioita?

Muutama vuosi sitten arviolta satoja suomalaisia hevosia sairastui nopeasti leviävään ihotulehdukseen. Epidemian takaa paljastui uudenlainen poxvirus, jonka epäillään aiheuttaneen oireita myös hevosia hoitaneille ihmisille. Viruksen tutkiminen auttaa tunnistamaan tulevat epidemiat ajoissa ja minimoimaan niiden vaikutukset.

Julkaistu 6.6.2024
Teksti: Jenni Virtanen
Kuva: Shutterstock
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy

 

Poxvirukset aiheuttavat iho- ja yleisinfektioita sekä eläimille että ihmisille. Ne ovat usein zoonooseja, eli ne kykenevät tarttumaan eläinten ja ihmisten välillä. Tunnetuimpia poxviruksia ovat vielä 1970-luvun alussa miljoonia kuolemia aiheuttanut isorokko ja pari vuotta sitten yli 90 000 ihmisen sairastumiseen johtanut apinarokko.

Yksi merkittävistä poxvirussuvuista ovat parapoxvirukset, jotka aiheuttavat iho- ja limakalvovaurioita useille eläinlajeille. Monet niistä kuuluvat ilmoitettaviin eläintauteihin, joiden yleisyyttä seurataan.

Poxviruksiin liittyy suuri epidemiauhka. Tämä uhka realisoitui Suomessa talvella 2021–2022, kun arviolta satoja ravihevosia sairastui rajuun ja nopeasti levinneeseen ihotulehdukseen. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää epidemian aiheuttaja, kehittää sen torjuntaa ja varautua tuleviin epidemioihin.


Taudinaiheuttajan nopea tunnistaminen on tärkeää

Vuodenvaihteessa 2021–2022 aloimme saada eläinlääkäreiltä yhteydenottoja tarttuvasta infektiotaudista ravihevosilla. Keskimäärin 2–3 viikkoa kestäviin oireisiin kuuluivat kivuliaat ihovauriot jalkojen alaosassa vuohisalueella sekä jalan turvotus ja ontuminen. Myös pitkäkestoisista iho- ja kaviovaurioista raportoitiin. Tauti levisi parissa kuukaudessa koko maahan. Noin kolmasosa hevosista sairastui niissä talleissa, joihin tauti levisi. Sairastuneiden hevosten valmennus yleensä keskeytyi, mikä johti taloudellisiin menetyksiin.

Tunnistimme todennäköiseksi aiheuttajaksi hevosen parapoxviruksen, jota oli aiemmin (2013) kuvattu kirjallisuudessa ainoastaan yhdellä hevosella – sekin Suomessa. Aiempia epidemioita ei ollut todettu. Taudinaiheuttajan nopea tunnistaminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa toimenpiteisiin ryhtymisen ennen laajaa leviämistä. Tässä tapauksessa taudinaiheuttajan uutuus hankaloitti riittävän aikaista torjuntaa ja virukselle ei esimerkiksi ollut olemassa kunnollista diagnostiikkaa.

Projektirahoituksen turvin olemme saaneet kehitettyä menetelmät viruksen tehokkaaseen havainnointiin tulevien epidemioiden hillitsemiseksi. Lisäksi tuloksista on viestitty valmentajille, tutkimukseen osallistuneille ja hevosia hoitaville eläinlääkäreille.

 

 

 

 

 

 

Ravihevosilla levinneen infektiotaudin oireisiin kuului muun muassa kivuliaat ihovauriot jalkojen alaosassa vuohisalueella. Kuva: https://doi.org/10.1099/jgv.0.001940.

 

 

 

 

 


Leviämismekanismin tunteminen auttaa torjunnassa

Leviämisreittien tunteminen on tärkeä osa infektiotautien torjuntaa, sillä se mahdollistaa kohdennetun torjunnan. Esimerkiksi myyräkuumeen ja puutiaisaivotulehduksen isäntä- ja vektorieläinlajien tunnistaminen on mahdollistanut riskin seurannan, riskieläinlajeilta suojautumisen ja siten tapausmäärien kontrolloimisen.

On pitkälti epäselvää, miten parapoxviruksen aiheuttama tauti levisi hevosesta toiseen. Kyselytutkimuksen perusteella merkittävin riskitekijä hevosten sairastumiselle oli ravihevosten pitäminen – ratsutallit säästyivät tältä epidemialta. Yli puolet tallien edustajista arvioi, että tartunta oli tullut raviratakäynniltä.

Suoran kontaktin lisäksi monet virukset voivat levitä muun muassa pintojen, tarvikkeiden ja muiden eläinten välityksellä, mutta tämän viruksen tarkat leviämismekanismit ovat hämärän peitossa. Tämän vuoksi keräämme näytteitä talliympäristöistä ja tutkimme, mistä virusta löytyy. Koska monet tunnetut poxvirukset leviävät jyrsijöiden välityksellä, tutkimme myös talliympäristön pieneläimiä. Mikäli käy ilmi, että virusta löytyy pieneläimistä tai talliympäristöstä, tuholaistorjunta ja desinfektiotoimet voivat estää taudin leviämistä.


Iho-oireita esiintyi myös ihmisillä

Viidestä aiemmin tunnetusta parapoxviruksesta kolmen tiedetään aiheuttavan tautia myös ihmiselle. Hevosen parapoxviruksen kanssa hyvin samankaltaista virusta on aiemmin havaittu Yhdysvalloissa ihmisillä, jotka ovat olleet tekemisissä hevosten ja aasien kanssa.

Tutkimuksessamme raportoitiin iho-oireita myös hevosia hoitaneilla ihmisillä. Vaikka näytteitä ihmisistä ei saatu, kaikki viittaa siihen, että hevosen parapoxvirus kykenee aiheuttamaan vastaavaa ihotulehdusta myös ihmisille. Siksi oireilevia hevosia hoidettaessa on tärkeää huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja käyttää suojakäsineitä. Taudin zoonoottisen luonteen varmistamiseksi on tärkeää saada näytteitä myös iho-oireisista ihmisistä, jotka ovat olleet kontaktissa sairaisiin hevosiin.


Tutkimus auttaa varautumaan tuleviin epidemioihin

Ravipiireiltä kantautuneen tiedon mukaan oirekuvaltaan vastaavaa tautia olisi ollut pienemmässä mittakaavassa parin kolmen vuoden välein aiemminkin, mutta näytteitä ei ole silloin tutkittu. Uudet epidemiat ovat siis erittäin todennäköisiä. Tämän vuoksi tutkimme arkistoituja verinäytteitä aiemmilta vuosilta selvittääksemme, missä määrin havaitsematta jäänyttä tautia on ollut aiemmin. Tämä auttaa meitä ennustamaan seuraavan epidemian riskiä ja ajankohtaa.

Tämä tutkimus on osa ryhmämme laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jonka tavoitteena on tutkia viruksia ihmisissä ja eläimissä sekä ennustaa ja torjua tulevia epidemioita. Hevosen parapoxviruksen aiheuttama vuohisrokkoepidemia on esimerkki nopeasta ja helposti leviävästä infektiotaudista, joka aiheutti kärsimystä eläimille sekä terveydellisiä riskejä ja taloudellisia menetyksiä ihmisille. Vaikka vuosina 2021–2022 epidemia ehtikin levitä laajalle, sen tutkiminen auttaa nyt tunnistamaan tulevat epidemiat ajoissa ja minimoimaan niiden vaikutukset.  

 

Jenni Virtanen.

 

 

 

FT Jenni Virtanen väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2022. Virtanen tutki väitöskirjassaan merkittävän eläinpatogeenin leviämistä ja torjuntaa, minkä lisäksi hän on ollut mukana myös koronaviruksia, influenssaviruksia ja muita hengitystieviruksia koskevissa tutkimuksissa. Virtanen työskentelee Helsingin yliopistolla uhkaavien infektiotautien tutkimusryhmässä, jossa hän tutkii poxvirusten monimuotoisuutta ja leviämistä tavoitteenaan kehittää epidemiavarautumista.

 

 

 

 

Linkit:

https://doi.org/10.1099/jgv.0.001940

Lue lisää