Koronapandemia vaikuttaa tieteen tekemiseen

Koronaviruksen aiheuttama pandemia vaikuttaa tieteellisen tutkimuksen tekemiseen yllättävän monella tavalla.

Julkaistu 1.10.2020
Blogin kirjoittaja: Pentti Huovinen / Sakari Alhopuron säätiö

Yliopistojen ja korkeakoulujen ollessa fyysisesti suljettuina etätyön tekeminen on antanut monille tutkijoille mahdollisuuden keskittyä kirjoittamiseen ja lukemiseen. Tutkimustyöhön on teknisesti erinomaiset mahdollisuudet, sillä tietokantojen käyttö ei juuri eroa sen perusteella, tehdäänkö työtä yliopiston tiloissa vai kotona.

Yliopistojen ovien sulkeminen on myös vaikeuttanut tutkimustyötä. Tämä on näkynyt lääketieteellisen ja biotieteiden tutkimuksen kokeellisessa tutkimuksessa. Kun laboratoriot ja tutkimukseen tarkoitetut tilat ovat olleet suljettuina tai niissä työskentely on vaatinut luvan, tutkimus ei juuri ole edennyt. Myös kliinisten potilastutkimusten tekeminen on loppunut tai hidastunut. Miten nämä vaikuttavat tutkimukseen pidemmällä aikavälillä, jää nähtäväksi.

Kun opetus tapahtuu etätyönä, myös opiskelijoiden – tulevaisuuden tutkijoiden – rekrytointi vaikeutuu. Uuden tutkijasukupolven kasvattamiseen tulee koronapandemian keston pituinen aukko. Suomalainen tutkimus on hyvin kansainvälistä. Vaikka tutkimusta voidaan ulkomaisten tutkijoiden kanssa tehdä etäyhteistyönä, tutkijoiden liikkuvuus on lähes kokonaan pysähtynyt. Tämä ei voi olla vähitellen vaikuttamatta tutkimuksen tasoon.

Tutkijoiden spontaanit kohtaamiset ovat myös pitkälti loppuneet. Enää ei samalla tavalla kokoonnuta kahvihuoneisiin tai ruokailemaan yhdessä. Tutkijoiden kohtaamiset ovat tärkeä uuden luomisen tapahtuma. On sanottu, että suuri osa uusista tutkimusavauksista tai innovaatioista jää saavuttamatta, jos tutkijat eivät pääse vapaasti kohtaamaan toisiaan.

Olisin tuskin professori, jos minulle ei olisi 1980-luvun lopussa kahvihuoneessa ohimennen kerrottu, kuinka Turun lähialueilla makrolidiantibiooteille vastustuskykyiset A-streptokokit olivat levinneet. Muistan, kuinka sain wau-kokemuksen: tällaista maailmassa ei ollut tapahtunut kuin kerran aikaisemmin, 1960-luvulla Japanissa. Kollegan kahvin hörppimisen lomassa heittämä tieto muutti tutkimusurani.

Ei pidä myöskään aliarvioida kriisien merkitystä innovaatioille. Ilman toista maailmansotaa penisilliini tuskin olisi tullut yhtä nopeasti ihmiskunnan käyttöön. Koronaviruspandemia on jo nyt tuottanut valtavan määrän uutta tutkimustietoa virusten tarttumismekanismeista ja vauhdittanut ennennäkemättömällä tavalla lääke- ja rokotekehitystä. Pandemia on myös muuttanut yhteiskunnan toimintatapoja, joilla torjutaan tartuntatauteja. Oikea yskimis- ja käsihygienia on iskostunut kaikkien mieliin.

Infektioiden diagnostiikkaan erikoistuneena lääkärinä olen ihaillen seurannut pikadiagnostiikan kehittymistä. Tällä hetkellä koronavirus pystytään osoittamaan muutamassa minuutissa testillä, joka maksaa vain noin viisi dollaria. Ja vieläkin nopeampia testejä on kehitteillä.

Pandemian väistyttyä käytössämme on ehkä muitakin testejä, joilla jo lääkärissä käynnin yhteydessä voidaan kertoa, mikä mikrobi on infektiotaudin aiheuttaja. Enää ei tarvitsisi odotella useampia päiviä laboratoriotuloksia. Pikadiagnostiikalla on suuri merkitys antibioottien käytön kohdentamisessa. Näin voimme vähentää antibioottien käyttöä ja torjua antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien leviämistä, niin sanottua ”hiljaista pandemiaa”. Samalla turvaamme antibioottien tehon säilymisen myös tuleville sukupolville.

Pentti Huovinen, professori
Hallituksen varapuheenjohtaja
Sakari Alhopuron säätiö